sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Toinen kukka

kurkkaa,haluaa tulla kuvaan mukaan,tietenkin!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Puna-apilat nostattavat muistoja Mustarastaan mieleen. Poimin niitä ison kimpun äidilleni ja vein sairaalaan, siltä matkalta äiti ei palannut! Kauniita puna-apiloita katsoessani vedet tulevat silmiini tänäänkin. Surun vuosipäivänä.

Harakka kirjoitti...

Mutta kuitenkin,muistot pysyy aina,niitä meiltä ei kukaan voi pois viedä,ja otan osaa sun suruusi,multakin äiti on kuollut,ja tiedän kyllä sen tunteen,,kiitos kommentistasi!